sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Kakkoskerros nousee

Sillä välin kun rouvasväki on pohtinut lattialaattoja (kiitos kovasti kommenteista ja osallistumisesta), niin viimeisen viikon aikana on talojen toinen kerros noussut hyvää vauhtia.

Alkuviikolla herra Punainen kera seniorityövoiman (ystävämme Jameson ja super-anoppi) nostivat molempien talojen telineet toisen kerrokseen, jotta muuraus voi alkaa. Hienohelmaiset työmiehemme vaativat hommaan nosturia ja ties mitä välineitä ja "kovin on kaukanakin nuo telineet tontilla" (totta tosiaan, tuolla tontilla kaikki on noin kolmen metrin säteellä, joten kilometrejä ei kyllä kerry), vaikka ihan olivat itse ne sinne ekasta kerroksesta purkaneet ja vieneet ja ties mitä selityksiä. Päätimme sitten riuhtasta telineet katolle ihan itse ja kas, homma pääsi jatkumaan.

Tiistain ja sunnuntaiaamun välillä muurarit olivat saaneet aikaiseksi 12 kierrosta harkkoja. Jos oikin muistan, niin vielä tulee 5 kierrosta lisää. Ei siis mene enää kauaa, että saadaan katto pään päälle. Täytyy sanoa, että nyt on kelit olleet todella todella suosiollisia. Homma olisi ollut jotain ihan muuta, jos tammikuun olisi paukkunut 30 asteen pakkaset. Tai jos lunta tullut metritolkulla, niin kuin edellisinä talvina. Pahoittelemme hiihtointoisille tapahtunutta :)

Talo Sininen kurottaa kohti taivasta


Urakkaukkojen latoessa kiviä on viikonlopun ajan Punaisessa talossa touhuttu myös sisällä. Herra Punainen on aloittanut lattiahommat: soran tiivistyksen ja tasoitus styrokseja varten sekä radon- ja viemäriputkien ojien tekemisen.

tärytin
Täryttimellä suristaessa pääsee konttorirotatkin oikeiden töiden tunnelmaan
radon-putkien ojat
Talo punaisen alakerta. Kuvassa radonputkille jo ojia kaiveltuna. 



keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Laattaa vai ei laattaa olohuoneeseen?

Tämä on nyt hätähuuto kaikille teille, jotka olette pohtineet samaa ongelmaa ja ratkaisseet sen puoleen tai toiseen. Jatkaako eteisen ja keittiön laattaa myös olohuoneeseen vai ei?

Olen päässyt jo melko harppauksen lattiamateriaalien valinnassa eteenpäin eli päässyt yhteisymmärrykseen itseni kanssa värimaailmasta ja joistain vaihtoehdoistakin, mutta materiaalivalinta per huone on edelleen liian vaikeaa. Yksinkertaistaen, en osaa päättää tuleeko olohuone laatalla vai vinyyliparkettia. 

Yläkerran pohjahan meillä on tämän näköinen (taitaa olla muuten ensimmäinen kerta, kun tämä kokonaan on esillä): 



Eteinen ja keittiö tulevat olemaan isoa laattaa. Tämän hetkinen suosikkini on vaalean harmaa Aitokiven 60 x 60 Ferrari (luonnossa vaaleampi kuin tuossa kuvassa ja ihan perusharmaa). Mutta... mitä ruokailutilaan ja olohuoneeseen? Jos olohuone tulee olemaan muuta kuin laattaa, niin tällä hetkellä suosikkini on vinyylikorkki Triofloorin Loimutammi (joka ei muuten oikesti ole yhtään kellertävä, niin kuin tuossa kuvassa, vaan sellainen kelottuneen ruskea, häivähdys harmaata). Ja jos olouone tulisi tuota loimutammea, niin rajautuisiko se ruokailutilaan (jolloin saumasta tulee vino) vai onko ruokailutilakin tuota loimutammea?

Aitokiven Ferrari 60 x 60 -laatta
Triofloor vinyylikorkki Loimutammi

Nyt kaipaisinkin kokemuksia puolesta ja vastaan. Tuleeko koko yläkerran laatoittamisesta "kylmä" fiilis? Onko laatat olohuoneessa hyvä juttu, huono juttu, joku muu, mikä? 

Vinyylikorkista vielä sen verran, että sen valinnassa ei ollut mitään muuta syytä kuin se, että parketeista tai puulattioista en vaan kerta kaikkiaan löytänyt sellaista, jonka väri olisi miellyttänyt. Laminaateista toki olisi löytynyt kaikki maailman värit, mutta tuo välimalli vinyylikorkki oli miellyttävän tuntuinen uusi tuttavuus. 

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Melkein tuli kaatopaikkabetonia

Lauha keli on suosinut meitä ja talvirakentamisen karikot on toistaiseksi väistelty yhtä lukuun ottamatta. Yhtenä lumisadeyön jälkeisenä aamuna tällä viikolla saimme puhelun raksalta, että ontelolaattavaluun betonia tuova rekka ei pääse lumista mäkeä ylös. Herra Punainen oli kyllä käynyt kukonlaulun aikaan oman tonttimme pihatien lumityöt tekemässä, mutta tontille johtaa kaupungin tie, joka on suht jyrkkä mäki, eikä sitä oltu aurattu. Onni onnettomuudessa herra Sinisellä on tutuntutuntuttu, joka tekee lumiauraushommia ja vielä isompi onni, että hän sattui olemaan järkietäisyydellä tontistamme ja kiirehti apuun. Betonirekan kuski nimittäin sanoi, että puoli tuntia ja rekallinen "kuraa" on kaatopaikkakamaa. Pikkuisen meni jännäksi... 

Tästä sitten selvittelemään, että minkä takia tietämme ei ylipäätään ollut aurattu, vaikka se on ihan päätien sivutie eikä missään huikankuukassa, vaan pääkaupunkiseudun keskeisellä asuinalueella. Rouva Sininen kyseli viskaalilta jos toiseltakin ja saimme vastauksen, että voimme toki pyytää tiemme nostettua kiirellisempään aurausluokkaan rakentamisen ajaksi, jos maksamme tästä jonkun maksun. Siinä kohtaa tältä rouvalta meinasi taas mennä kuppi nurin. Niin paljon kun me tämänkin kaupungin jos millekin virastolle ties mitä maksuja maksamme ja kiinteistöverot siihen päälle, niin olisi vähintäänkin kohtuullista, että tiet aurataan puoleen päivään mennessä ilman mitään lisämaksuja! No, asian selvittely on vielä kesken ja siihen asti kriittisten aamujen lumityöt tilaamme itse aurauspalvelusta, kaupungin tielle, Helsingissä, 2010-luvulla!! *laita tähän itsellesi sopiva kirosana*

Tällä viikolla molempien talojen ontelolaatat on valettu kiinni peitetty kuivumaan. Talo Sinisessä on tehty sokkelin vesieristeet loppuun. Molemmissa taloissa on myös valmisteltu toisen kerroksen muuraamista ja pystytelty nurkkaohjureita (liekö tämä oikea sana...) eli noita kuvissa näkyviä pystylautoja. 

Talo Punainen ensimmäisen kerroksen ontelolaattavalut kuivumassa




Talo Sininen ja talo punainen odottavat toisen kerroksen muurausta
Lisäksi taloihin on teknisen tilan seiniin asennettu vesipisteet nyt kun ne kohdat taloissa saadaan pidettyä jo plussan puolella. 

Vesipiste


Kävimme kuikuilemassa talon sisällä ja tässä vaiheessa se tuntui ilman yhtä kantavaa sisäseinää lukuun ottamatta avoimena tilana pieneltä! Mietin, että millaista rotanloukkoa tässä ollaan tekemässä. Itseäni viisaammat kuitenkin kertovat, että kun sisäseinät tulevat ja huoneet alkavat hahmottua, niin kokokin alkaa tuntua suuremmalta. Toki tässä ei mitään linnaa olla tekemässäkään. 

Talo Punaisen alakerta. Neiti Punainen oman huoneena oven tietämillä mittailemassa tiluksiaan. 



torstai 8. tammikuuta 2015

Porraspähkäilyä

Raksalla hommat etenee taas vinhaa vauhtia joulutauon jälkeen muidenkin kun herra Punaisen ja ystävämme Jamesonin voimin. Eilen tulivat ontelolaatat. Kuvallista todistetta ei vielä ole kun siellä on niin pirun pimeää. Ehkä viikonloppuna ehditään valoisan aikaan räpsimään kuvia.

Samaan aikaan käymme läpi monia kilpailutuksia, joita vastaava mestarimme meille tekee. Tällä hetkellä on valinnassa ikkunoiden toimittaja, kattoristikkofirma ja peltikaton nakuttelijat. Näistäkin jotain ehkä myöhemmin, jos nyt niistä mitään mielenkiintoista kerrottavaa on... (aika tylsiä hommia minun mielestäni, ristikko kun ristikko, kunhan hinta on hyvä).

Sen sijaan olen kiusannut itseäni pohtimalla portaita. Asia, jonka piti olla jo aivan päivän selvä. Ja jota olen pohtinut kertaalleen jo projektin alkumetreillä.

Meidän portaat ja niiden alle jäävä kellarin "aula" on malliltaan kutakuinkin tämän kaltainen. Ylhäällä portaat kääntyvät tuonne oikealle muutaman askellen verran. L-malliset siis.

kevyt porraskaide


Tähän asti olen ollut sitä mieltä, että betonia ne on ja lasikaidekin tuohon oli alunperin ajateltu. Well, lasikaide siitä putosi jo alkumetreillä pois kun yläkerrasta porraskuilun kaiteet vaihtuivat lasista muurattaviksi kaiteiksi. Eli piti keksiä uusi kaideajatus. Se on nyt kristallisoitunut, että kevyt ja valoa päästävä rimoitus olisi varmin vaihtoehto. Kuten tuossa yläpuolen kuvassa. Peruskaide ei mielestäni tuohon istu, sillä mihin se tuolla yläpäässä loppuisi? Jotenkin kummallisesti sitä yläkerran aukon kaidetta vasten?

Kuten tässä kuvassa. Se katoaa tuonne jonnekin. Ja epäilenpä, että meidän määräysten mukaan noin kevyttä kaidetta ei saisi edes laittaa. Jokuhan sieltä tietenkin sitten putoaa päälleen jonkun viskaalin mielestä.

kevyt porraskaide

No, sitten aloin jo katsella kevyempiä porrasversioitakin. Että tuon tilan kyllä vielä jotenkin avartaisi sellaiset avoportaat. Ja miten kauniita sellaisia löysinkään. Mutta kun olen aina sanonut, että seuraavat portaat on betonia, ei pauku eikä jytise, vaikka norsu niissä hyppisi. Mahtaako tuollaiset metallirunkoiset kevytportaat paukkua norsun alla? Olisiko näissä kuitenkin vaihtoehto?

avoportaat


Vai löytyisikö jostain betoniportaille tekijä, joka osaisi valaa ne tooooodella ohuiksi tai jopa niin, että portaiden alapuoli myötäilisi sitä portaan muotoa myös eikä olisi vain suora? Tietääkö joku, että onko moisia tekijöitä löydettävissä mistään? Nyt saa laittaa vinkkiä peliin.

kevyet betoniportaat

Lopuksi palasin vielä kaiteiden pariin ja löysin aika ihastuttavan idean. Köysikaiteet! Tai kai tuo materiaali voisi olla jotain muutakin mitä tuohon pujotellaan? Ja jos ne eivät lähtisi lattiasta vaan portaan pinnasta aina kattoa kohden. Aika jännittävät!

köysikaiteet

Kaikkiin näihin kuviin löytyvät alkuperäislinkit Pinterest-sivuiltamme. En laiskuuksissani nyt jaksanut alkaa niitä joka kuvaan naputtelemaan.

Mutta ei tämä porraspohdinta nyt mitenkään selkeyttänyt tätä asiaa ratkaisujen osalta. Ehkä laitan pari porrastoimittajan esitettä tyynyn alle ja odotan jos unessa näen tulevat portaani kristallin kirkkaasti.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Tulitöitä

Uudenvuoden jälkeen vesieristeiden tekeminen on jatkunut talo Punaisen puolella herra Punaisen hommina ja on nyt valmis sopivasti töihinpaluun hetkellä. Sinisen torpan puolella eristystyöt alkavat tämä viikon lopulla.


vesieristys valmiina










Homma oli loppua kohden aina vaan työläämpää ja hitaampaa. Bitumikermi oli painavaa ja suli hitaasti. Huhupuheiden mukaan nopeammin asennettavaakin on olemassa, mutta eipä se enää lämmitellyt kun kernirullat oli yksitellen selässä mäelle kannettu. Talon se puoli, jonne eriste piti laittaa korkeammalle jouduttiin tekemään matalissa palasissa, kun helpommin käsiteltävästä rullasta kermin olisi voinut kai nostaa ihan koko korkeana seinäle ja sulattaa. Ystävämme Jameson pelmahti kuitenkin apuun ja pilkkoi kermit palasiksi sitä mukaa kun herra Punainen niitä höönäsi seinään.

bitumikermin sulatusta



Sähkökeskuskin on ilmestynyt tontille ja kytketään kiinni loppuviikosta. Tähän asti olemme saaneet sekä veden että sähkön tontille ystävällisesti naapurista. Omien mittareiden läpi tietysti :)