Pientä piharemonttia

Kaiken töhötyksen keskellä myös pihasuunnitelmat on edenneet. Joulukuun alussa kerroinkin, että otimme avuksi yhteisprojektina myös pihasuunnittelijan, porvoolaisen Viherlindan. Linda kävikin tontilla pariin otteeseen ja nyt meillä on suunnitelman ensimmäiset sketsit olemassa.

Pihat eivät todellakaan ole suuret, suunta on lounaaseen, tontti kallion päällä korkealla eli paahdetta ja kuivaa on tiedossa. Mitään kasvitieteellistä puutarhaa ei siis ole tuloillaan, mutta mukavat oleskelupihat kuitenkin. Tarkempia toiveita löytyy joulukuisesta blogipostauksestani.

Pihat rajataan aidanteella ja muutamalla pienellä lehtipuulla, mutta väleistä pääsee livahtamaan naapuriin mukavasti kun grillin tuoksut nenään kantautuvat. Molemmille puolille on piirretty isot terassit, joiden laudoitus jatkuu talojen kapeille sivustoille. Näin koko tilat tulevat käyttöön eikä väleihin jää mitään kummallisia "soiroja". Talo Punaisen puolelta löytyvät toivotut kasvihuone, trampoliinin paikka ja pesäpallon lyöntiverkon paikka. Talo Siniseltä puolestaan muurattu ulkogrilli.

Kas metsämökin ikkuna - merinäköalalla!

Vaikka meren rantamilla puhalsi tänään tiukka tuuli, niin talo Punaiseen taisteltiin ikkuna-asennukset paikoilleen. Ensimmäistä kertaa meille paljastui maisema ja miltä ikkuna-aukot oikeasti näyttävät. Suuria murheita ei asennuksessa ollut. Parin ikkuna-aukon kokoa vielä hienosäädettiin, mutta muuten hommat sujuivat kuten pitikin. Fenestralle tähän asti ihan yläpeukkua. Mitä nyt ne ikkunat sen viikon pari liian aikaisin tontille pukkasivat. Ehjänä säilyivät ja olivat sitä mitä pitikin. Viimeistä hyttysverkkoa myöten. 

Valoa kansalle! Aika vauhdikkaasti hommat nyt etenee, elämme raksaviikkoa 16. Ikkunat on taas yksi iso etappi kohti valmista taloa, vaikka ihan yhtä paljon euforiaa en tästä ikkunahommasta kyllä saanut kun mitä talo Onnin puolella fönstereistä irtosi :D

Tältä se hurja meininki näytti:

Ja sokerina pohjalla: keittiön ikkunasta ja parvekkeelta on ilmiselvä, arvokas ja arvostettu merinäköala. Näettekö, tuolla se pilkottaa, meri. :D

Puolivälin krouvi eli jälkiviisastelua

Kahden Savun projektissa eletään hyvinkin projektin puolivälin vaiheita. Vajaat 5 kuukautta on takana aktiivista rakentamista ja noin 4 edessä. Aina välillä saan kysymyksiä liittyen tuplaprojektiin ja sen tuomiin etuihin tai haittoihin ja ajattelin vastata muutamaan tässä ja viisastella muutenkin vähäsen.

1. Säästyykö rahaa?

Kahta projektia tehdessä säästöt tulevat esim. konevuokrissa ja kilometreissä kun nosturia tai kaivuria kärrätään tontille ja takaisin. Samoin säästöä saatiin esim. räjäytyskonsulttien käytön, maanmittauksen yms. kustannuksien kohdalla, jotka kohdistuvat enemmänkin tonttiin tai maanmuokkaukseen. Sama viemärikanaali kallioon olisi pitänyt louhia tuli taloja sitten yksi tai kaksi. Säästetyistä määristä emme ole pitäneet kirjaa.

Materiaaleissa ei säästöä sitten juurikaan pääse syntymään. Monet toimittajat (keittiöt, ikkunat, harkot, hilavitkuttimet) sanoivat, että kahden talon tavarat on kuitenkin niin pieni määrä, että mitään paljousalennuksia niistä ei juurikaan saa. Kuten keittiöfirmoista todettiin: jos tekisit kerrostaloa, niin tilanne olisi toinen. 

2. Onko kimpparakentamisesta iloa vai ketutusta noin yleensä?

Me Punaisen talon porukat olemme ensimmäistä kertaa raksahommissa, joten vertailla ei edellisiin kertoihin voi. Siniset ovat toista kertaa pappia kyydissä, mutta tähän hätään en ehtinyt heitä haastatella. Tämä kohta riippuu ihan täysin kyllä kustakin porukasta ja millaiseksi yhteisprojekti muodostuu. Meidän kohdallamme projekteja alun maatöiden jälkeen ollaan viety aika pitkälti itsenäisesti eteenpäin kaikenlaisten pohdintojen ja pähkäilyjen osalta. 

Saman pöydän ääreen istutaan parin viikon välein yhteisen vastaavan mestarin kanssa ja käydään läpi tekninen rakennustöiden eteneminen. Taloja pystyttää yhteinen urakkaporukka ja niiden tulee kulkea suurin piirtein synkassa. Sellainen fiilistely ja "kevyempi" pohdiskelu ja vertaistuki yhdessä on jäänyt arjen tohinoissa yllättävänkin vähälle. Yhteistä pohdintaa ja suunnittelua tällä hetkellä tuottaa lähinnä pihasuunnitelma, jota teemme yhdessä yhteisen pihasuunnittelijan kanssa. Ja lähinnä meidän raksan "pehmeitä" haasteita terapoidaan sitten täällä blogissa. 

Jo projektin alussa löimme tulevien naapureiden kanssa kättä päälle, että talon takia ei ystävyyttä pilata eikä riidellä ja sillä sopimuksella ollaan edetty. Vaikka meidän kaksi porukkaa on toimintatavoiltaan ja asioihin suhtautumiseltaan hyvinkin erilaisia, niin puolivälin krouvi on probleemitilanteissa, joita tosi vähän on ollutkaan, löydetty. Meillä Punaisella puolella ollaan vähän kipakampia ja pikkutarkempia ja Siniset suhtautuvat asioihin vähän leppoisammin ja luottavaisemmin. Näistä on muokattu sitten välimallin kombo viedä asioita eteenpäin. 

Edelleenkin yhteisprojektia voimme suositella. Jos sellaiseen lähtee, niin kannattaa etukäteen yrittää puhua kaikki mahdolliset asiat ja niihin suhtautuminen ja mahdolliset toimintatavat halki. Se helpottaa sitten kun jotain kosahtaa!

3. Mitä on opittu?

Maatyöt! Jos tontilla on louhittavaa, niin en muuta voi sanoa, kuin että käyttäkää siellä vaikka viisi ammattilaista arvioimassa louhinnan määrä, louhittavan kallion laatu ja mahdolliset vaikeudet. Jos se alussa vähän maksaakin, niin aivan varmasti saatte hinnan takaisin töiden alettua. 

Tai itse asiassa vielä pakitan vähän: arvioittakaa louhintatyön tarve ammattilaisella jo ennen tontin ostoa! Vaikka meidän tontti on ihana ja paikka todella mahtava, niin rehellisyyden nimissä on pakko todeta, että jos sen louhinnan määrä ja hinta olisi ollut tiedossa paremmin tonttia ostettaessa, niin sitä olisi harkittu todella todella vakavasti uudelleen. 

Sopimukset. Kaikki kirjallisena, edes sähköposteina. Vaikka meillä ei mitään isoja kupruja olekaan, mutta pienistäkin oppii jo sen, että silloin kun on vaan sana sanaa vastaan, niin heikoilla ollaan. Ja jos projektinjohtajana on joku muu kuin itse, niin ne sopimukset voi silti vaatia. Loppupeleissä kaikesta kuitenkin vastaa rakennuttaja. Tämä puoli on meidän projektissamme välillä vähän retuperällä ja jonka perään aina välillä koitan räksyttää. 

Budjetti. Budjetti kannattaa tehdä hyvin ja todella pikkutarkasti. Jos ei itseltä luonnistu, niin sitten sen tekemisestä kannattaa maksaa ammattilaiselle. Ja vielä niin, että ko. ammattilaisella on erityisesti kokemusta sellaisen talotyypin rakentamisesta, johon ryhdytte. Jos laskijalla on takanaan 200 puutaloa pitkästä rimasta, niin kivitalon rautojen laskeminen ei välttämättä osu ihan eurolleen. Ja maatöiden ja runkotöiden laskemisessa kannattaa olla todella todella todella todella (sanoinko jo, että to-del-la?) tarkka. Se mitä siellä yli heilahtaa on lähes mahdotonta loppupäästä kiriä kiinni tai ollaan tilanteessa, että et saa ensimmäistäkään laattaa tai lattialankkua mitä olet "aina halunnut", vaan itket K-Raudan alennuslavojen äärellä ja ostat halvinta kakkoslaatua. 

UGH! Pian taas arjen talojuttuja. Alakerroissa nousee väliseiniä ja pihasuunnitelmat on jo pitkällä. Niistä siis...

Vielä kerran pojat: keittiö

Keittiöhän meillä on jo valittu hyvissä ajoin ja siitä on sitä ja tätä blogissakin höpisty, mutta otin vielä kerta kiellon päälle yhden erän tatamilla Puustellin suunnittelijan kanssa.

Keittiö on ollut muodoltaan ja peruskuvioiltaan hyvinkin selvä, mutta joku sen materiaaleissa vielä jäi vaivaamaan, enkä ollut täysin tyytyväinen suunnitelmaan. Alkuperäinen ideahan oli musta runko, jossa Puustellin Miinus-malliston mustaksi petsatut koivuovet. Saareke oli valkoinen ja samoin ainoa seinälle tuleva yläkaappi. Kuva löytyy täältä. Tasojen materiaali ja väri oli vielä vähän auki.

Ajan kanssa kuitenkin nuo alun perin kevennykseksi ajatellut valkoiset alkoivat tuntua irrallisilta ja lopulta tuo seinähylly alkoi näyttää silmissäni siltä, että "rahat loppui kesken ja hain seinäkaapin Ikeasta". Eli eikun Puustelliin ja vielä veivaamaan. Riivasin jo syksyllä hintatinkauksellani Vantaan Puustellin henkilökunnan hulluuden partaalle, mutta kyllä he vielä päästivät sisään ja viilaamaan suunnitelmaa.

Ja voilá, nyt näyttää harmonisemmalta ja paremmalta. Kaikki rungot on nyt mustia, ovet mustaa Miinusta, yhden yläkaapin ovi uv-suojattua koivua, tasot valkolakattua/öljyttyä massiivikoivua (se tulee puusepältä, Puustellilta ei saanut valkolakattua) ja sokkelit rosterin tapaista harmaata. Nyt keittiössä on vain kolme väriä: musta, koivu ja rosteri kodinkoneissa ja sokkeleissa.

Nyt näyttää siis tältä:

Edit: ja ainiin. Otin yhden Miinus-oven mukaani laattavalintoja varten ja autosta noustessani huitasin sillä ovella itseäni silmäkulmaan. Auts! Jos siis huomenna herään silmä mustana, niin syyllinen on ihan oi-ke-as-ti keittiön ovi :D

Hirviä hoppu on

Kanssaraksaajilta on lähinnä kuullut aina kauhukertomuksia siitä, että tavarat ei tule tai valmistu sovitussa ajassa ja sen takia raksa venyy ja paukkuu.

Meillä tuntuu nyt olevan ihan eri meininki ja raksalle pukkaa tavaraa viikkoja etukäteen. Viime viikolla sain tekstarin kuljetusyhtiöltä, jossa kerrottiin kuljetuksen tulevan maanantaina. Oletin siellä olevan parkettinäytteitä tänne kotiin, vaan eipä ollut. Raksalle sen sijaan tupsahti takka ja hormi, jonka ostotyömiehet olivat vastaanottaneet. Emme siis ehtineet hätiin ja lähettämään tulisijaa takaisin sinne mistä tulikin.

Hölmöyksissäni olin luottanut takkatoimituksesta sopimisen jäämään vastaavan mestarin ja takkatoimittajan huoleksi. Siinä sitten kaksi perinteistä suomalaista miestä on sopinut asiasta puhelimitse. Toinen sanoo sopineensa vain asennuksen toukokuulle (ja tavaran toimituksen kun se maahan saapuu) ja toinen, että myös tavara tulee toukokuussa. Kirjallisesti ei mitään tietenkään ole sovittu. Yritä siinä sitten selvittää, että kenen sana on lähinnä totutta. No, sen seurauksena keskellä raksaa törrötti takka. Yli kuukauden etuajassa! Itse olisi tämäkin asia pitäny loppuun asti hoitaa.

Mitäpäs siinä muuta kuin herra Punainen ja ystävämme Jameson raahaamaan takkaa nokkakärryillä läpi ryönäisen raksan kellariin piiloon. Olipa onni, että ostettiin kevyttakka. Jos tontilla olisi odottanut 3 tonnia perinteisen takan matskuja, niin olisi ollut melko hikinen iltapuhde. Takkamyyjä sai rouvalta kiukkuisia puheluja, joiden seurauksena takuut alkavat juosta vasta asennuksen jälkeen ja takka maksetaan vasta asennuksen jälkeen. Sen verran sain sentään seivattua!

No, seuraava setti pärähti sitten tontille eilen perjantaina: ikkunat! Niiden toimitus ja asennus piti olla vasta vajaan 2 viikon päästä kun yläkerran lattian pohjavaluista on pahimmat alkukosteudet haihtuneet. Siihen ne kuitenkin Annelin faksina ilman mitään etukäteisilmoitusta ilmestyivät postimerkin kokoista tonttia tukkimaan. Tällä kertaa ikkunavalmistaja sai kiukkuisen puhelun herra Punaiselta. Asia on vielä kesken, että mitä ikkunoille nyt tapahtuu. Tontille ilmestyy ensi viikolla betoniautoa ja väliseinäharkkoa ja ties mitä roinaa eikä ikkunoille ole siellä tilaa.

Nähtävästi ajat on nyt sellaiset, että joka putiikki ja tehdas yrittää nopeuttaa varastojensa kiertoa ja kotiuttaa maksut niin nopeasti kuin mahdollista eli härskisti etuajassa ilmoittelematta yhtään mitään. Well, se ei ole ihan niin yksinkertaista tämän raksaporukan kanssa! Maksut maksetaan silloin kun tavara on sovittu toimitettavaksi. Ei silloin, kun ne sattuu omin lupineen tontille tupsahtamaan.

Ihme touhua!

Raksaviikko 14 - katto peitossa, alakerran lattia valettu ja yläkerta etenee

Kuten viime viikonlopun sisustusahdistuksen lomassa mainitsinkin, niin vaikka rouvalla jumittaa ja päässä suhisee, niin onneksi työmiehet jatkavat rivakkaa toimintaansa raksalla. Jumitustunnelin päässä näkyy muuten jo valoa, mutta olkoot se erillisen postauksen arvoinen asia. Kiitos vaan kaikille vinkkejä antaneille. Mutta kerrataan nyt viikon raksahommat...

Alakerran lattia valettiin viikko sitten ja kuivuu nyt muovien alla rauhassa.

Viime viikon eli raksaviikon 14 aikana on pääosin ostomiehet puuhailleet katon parissa. Katolle on ilmestyneet muovit, ruoteet ja räystäslaudoitukset. Harjan kattotuolien välit on tilkitty huolellisesti verkoilla, jotta lähiseudun fauna, eli kaikenkarvaiset eläimet eivät ryhdy vuokralaisiksi katollemme. Katolta puuttuu enää puhallusvillat ja pellit.

Tänä viikonloppuna herra Punainen on puuhannut yläkerrassa eli mitannut ja merkinnyt läpiviennit vesi- ja viemäriputkille yläkertaan. Pyykkikuilulle ja sähkökaapeleille tulee omat reikänsä, pyykkikuilu yläkerran eteisvarastosta alakerran kodinhoitohuoneeseen ja sähköpiuhat sähkökeskuksesta alakerrasta ylös. Pientä tuskailua on herra Punaiselle tuottanut työvälineet, sillä kun vasenkätinen työmies joutuu käyttämään oikeakätisille tarkoitettuja työkaluja ei homma aina ole kätevimmästä päästä. Lisäksi oman työn listalla on ollut yläkerran roilotus eli lisää kummituseläimiä seiniin.

Ostomiehistä viikonlopputöissä oli muutama ja muun muassa yksi työmies mittasi ja siisti ikkuna- ja oviaukkoja, että ovat oikeissa mitoissa. Ikkunat tulevat viikolla 12. Ostomiesten tekosia on myös yläkertaan ilmestyneet porraskuilun muurattu kaide ja yksi väliseinä porraskuilun kyljessä. Nämä siis muurattiin ennen lattian valua (joka tapahtuu viikolla 12), ilmeisesti ettei betoni hujahtaisi tuonne porraskuiluun, mutta loput väliseinät sitten normaalissa järjestyksessä lattiavalun jälkeen. Kaikki meidän väliseinät muurataan harkoista.

Parvekkeen katto on peltiä vaille valmis ja telineet purettu ja odottavat palautusta. Parveke tehdään loppuun eli lattia ja kaiteet sitten joskus kesällä. Lasitus saanee odottaa seuraavaa kesää... tai sitä seuraavaa... tai sitä seuraavaa.

Nyt meni hermo - a-pu-va!

Nyt aletaan raksaprojektissa olla siinä pisteessä, että pikkuhiljaa niitä päätöksiä pitäisi alkaa tekemään. Niitä "tosi kivoja päätöksiä", mistä on aina haaveillut. Niitä, joista raksaamattomat kaverit katellisena huokailee, että "eikö olekin ihanaa kun pääsee kaiken itse valitsemaan"? EI OLE!!

Tähän asti sitä on kuvitellut, että itsellä on varma maku, että tietää mitä haluaa talolta, pinnoilta, kalusteilta, väreiltä, materiaaleilta ja luojan kiitos tähän asti ihan kivan näköistä on meillä ollutkin, mutta nyt ei pysy, ei kykene. En osaa päättää lattiamateriaaleja: ensin olin varma, että betonilattiaa pukkaa, ihan joka paikkaan, sitten tuli isoa laattaa, melkin joka paikkaan, sen jälkeen vinyylikorkkia, väri harmahtava, nyt päässä jyskyttää Saima Lumi. Mitä hittoa? Eihän näissä mielihaluissa ole mitään yhtenäistä linjaa? Ja olen aina inhonnut lapsuuden kotini Alvar Aalto -henkistä koivumaailmaa ja nyt tongin netin uumenia koivun kiilto silmissäni.

Entäs ne laatat? Ensi oli kaikki valkoista, sitten tuli betoniseinää kylppäriin, sen jälkeen isoa harmaata laattaa, pystyyn, vaakaan, vinoon, you name it, I had it!

Lauteet oli ensin valkoista, sitten tuijaa, sitten radiata-mäntyä. Ja olin niiiin varma, että ne on nyt päätetty! Ja nyt en enää ole varma niistäkään. Vastaava mestari kyselee, että pitäisi märkäkalusteiden paikat miettiä pikapuoliin. Mitkä kalusteet? Millaiset, mistä? EN PYSTY!

Tarvitsen apua! Rouva Sininen kysyi lakonisesti, että sisustussuunnittelijaa vai psykiatria. Ihan sama, kunhan joku laittaa tämän kaaoksen järjestykseen.

Jos olette käyttäneet tähän tuskaan sisustussuunnittelijan apua, niin olisin ikikiitollinen kuullessani, että oliko siitä hyötyä ja miten ylipäätään suunnittelijan kanssa meni?

Ps. Alakerran lattiat on valettu. Se ei tässä kohtaa lämmitä rouvan mieltä. Siihenhän pitäisi jotain pintaa sitten saada päälle.... arrggh!! Hengittelen paperipussiin.

Nyt tuntuu tältä: