Skandinaavista dissainia

Kahden Savun väki raksamatkailee nyt urakalla. Toivuttuamme Tallinnan raksareissusta suuntasimme seuraavaksi länteen eli Tukholmaan. Kyseessä ei kylläkään ollut raksareissu, vaan ihan tavallinen "muumiristeily", mutta kas, kun niin sopivasti sattui huonekalu- ja sisustusliikkeitä matkan varrelle.

Kun Siljan terminaalista hyppää metroon ja jää Östermalmstorgilla ja suuntaa kohti keskustaa jää matkan varrelle useampi ihana sisustus- ja huonekaluliike esimerkiksi Nybrogatanin varrella. Nordiska Galleriet on suosikkini. Sieltä löytyy lähes kaikki skandinaavisen muotoilun kulloisenkin hetken hittituotteet, jotka toki ovat hinnaltaankin kukkaroa keventäviä, sekä myös ikiklassikkoja. Ilahduttavasti sieltä kuitenkin löytyy aina myös ajan hengessä tyyliin sopivia edullisempiakin löytöjä.

Ovella vastassa kikatti Kay Bojensenin iki-ihana apina! Epäilenpä, että tämä veijari löytyy meidän uudesta kodista. Vielä se ei laukkuun hypännyt.

Nordiska Gallerietista löytyy myös tuttua kotimaista. Tässä Artekin klassikko, jota olen harkinnut hopeisena keittiön ikkunakulmaan roikkumaan. Mutta onko tämä jo vähän "kaikilla on" -osastoa? Ainakin kaikilla blogaajilla on :D

Vain ihasteluun hintansa puolesta tällä hetkellä sopiva Patricia Urquiolan Husk-sohva on aiiiiivan ihana! Ja tuo vihreä värikin oli todella kaunis. Vaikken vihreästä suuremmin pidäkään.

Nämä Fermobin värikkäät parveke- tai terassipöydät bongasin jo vuosi sitten vastaavalla reissulla ja nyt ne kutsuivat jo ovella keväisesti.

Toinen ikisuosikki on tuttu ja turvallinen Design Torget. Tähän asti olen siellä vain hipelöinyt ihania tuotteita, mutta tällä kertaa jotain tarttui mukaankin. Matkakumppanit onneksi auttoivat auliisti raahaamaan kädet pitkinä ostoksia takaisin satamaan.

Ensimmäisenä matkalaukkuun sujahtivat nämä pöydät, jotka löytänevät paikkansa jommasta kummasta oleskelutilasta / olohuoneesta uudessa kodissa. Olen näitä tarjotinpöytiä hipelöinyt jo useamman kerran ja nyt ne tarttuivat matkaan.

Olen sillon tällöin aina vannonut, että "blogisisustuksia" en hommaa (ja tuossa Artekin lampunkin kanssa sitä vielä pohdin), mutta tässä kohtaa ostoskierrosta se vannomus lensi ruotsalaiseen romukoppaan ja hyvästä alesta mukaan tarttui String-hyllyjä kaksin kappalein. Värinä saarni-valkoinen. Sinnehän tuo ylhäällä mainittu Bojensenin apinakin sopii hyvin roikkumaan tikkaille. Blogi-klassikko on valmis ja sanat syöty taas kerran. 

Kolmas ja viimeinen mukaan tarttunut esine oli tämä lehtiteline, jolle ajattelin kylläkin antaa toisen tehtävän eli tehdä siitä takkapuutelineen.

Nämä pienet sisustusostokset saavat nyt hetkeksi riittää ja rouva palata raksaruutuun kulkematta vankilan kautta, vai miten se meni.

Kun rouva ja tytär risteilevät ja ostelevat sisustustuotteita painaa herra Punainen raksalla pitkää iltaa. Tällä hetkellä työn alla on kattojen koolaukset, joista noin puolet alkaa olla naputeltu paikalleen.

Laatta- ja parkettihelpotus, huh huh!

Blogia pitempään seuranneet muistanevat, että Kahden Savun Punaisessa torpassa, eli meillä, on lattiapintoja valittu pitkään ja hartaasti ja valinnatkin vaihtuneet matkan varrella kerran jos toisenkin. Nyt eletään kuitenkin niitä hetkiä, että valinnat on tehtävä tai muuten jää pinnat betonille (joka myöskään ei alunperin ollut poissuljettu vaihtoehto), huonolle betonille.

Rapiat kuukausi sitten homma oli vielä ihan täysi kaaos. Otin kuitenkin paperipussiin tarpeeksi hengiteltyäni lusikan kauniiseen käteen ja aloin hommiin. Meidän rakennustarvikkeet rungon materiaaleja myöten tulevat Starkista ja jostain blogosfääristä sain vinkin, että he tarjoavat myös sisustussuunnittelupalvelua. Eikun Starkkiin. Ja heiltä toden totta löytyi oikein avulias suunnittelija, jonka kassa aloimme käydä pinta pinnalta ja huone huoneelta valintoja läpi.

Suurin ahaa-elämys syntyi yksinkertaistamisesta. Olin siinä innossani, että ensimmäistä kertaa elämässäni pääsen valitsemaan IHAN KAIKKEA IHANAA mitä olen aina halunnut to-del-la-kin valinnut ihan kaikkea ja yritin tunkea ne kaikki sopimaan samaan taloon ja keskenään. Niinpä aloimme pudotella yksi kerrallaan materiaaleja, kuoseja, kuvioita, värejä ja malleja pois listalta. Jäljelle jäi selkeitä, toisiinsa sopivia materiaaleja sillä ajatuksella, että niitä voi muokata, piristää ja muuttaa kalusteilla, sisustuksella ja väreillä.

Eikös tämä olekin ihan selvä juttu, näinhän sen pitää mennä? Niinpä. Oli kyllä kuitenkin aika sirkuksen takana, että tuo yksinkertainen asia tuli tähänkin päähän selkeytettyä.

Romukoppaan lensivät täysin mustavalkoinen maailma, lankkulattiat, betonipinnat, kelopuukuviot, vinyylikorkit ja mitä lie matkan varrella listalla oli piipahtanutkaan. Tilalle tuli harmaata eri sävyissään, liidun valkoista, mustaa ja valkolakattua koivua.

Lattia- ja seinäpintavalinnat on nyt tässä. Pidän veto-oikeuden vielä muuttaa mieltäni, mutta siitä tulee sitten jo kallista - sekä lompakolle että hermoille :D

Yläkerta / eteinen ja keittiö alakerta / porrasaula ja pukuhuone, lattiat: Pukkilan tämän kevään uusi laatta Res-Cover, harmaa 60x60. Luonnossa Res-Cover on vaaleampi kuin tässä, hyvin betonimainen ja betonin värinen. Ihastuin sen pinnan struktuuriin, joka muistuttaa betonia rouheudellaan ja pintavärin pieneen elävyyteen. Kun ei betonilattiaa tullut, niin tämä on jo hyvin lähellä. Tummuus kuvan oikeassa yläkulmassa on varjo valokuvassa. Väri on luonnossa suht tasainen. Kuvassa alta pilkistää Tulikiven Ferrari, joka sinnitteli loppumetreille mukana, mutta näyttikin yhtäkkiä Res-Coverin rinnalla punertavalta/lilalta.

Yläkerta / olohuone ja ruokailutila sekä portaat, lattiat: Karelia Saima Lumi kalanruotoon viikattuna. Tästä ei liene enempää tarvitse ylistyslauseita loihea lausumaan. Ihana klassikko! Portaat pinnoitetaan myös Saimalla yltympäriinsä. Valkolakattu koivu toistuu myös keittiön tasoissa ja todennäköisesti vielä väliovissakin.

Yläkerta / wc ja kylpyhuone: Wc:ssä lattia luonnonkivimosaiikkia (Tallinnan tuliaisia) ja seinät Pukkila Res-Cover liidun värisenä 30x60. Kylpyhuoneessa suihkunurkan lattia ja päätyseinä luonnonkiveä, muu osa lattiaa harmaata 10 x 10 laattaa (josta pitää vielä löytää joku edullisempi versio kuin kuvassa näkyvä Kaakelikeskuksen Uni Icon jet black, joka kustantaa hurjat 80 euroa/m2) ja seinät Res-Coveria samassa liidun sävyssä kuin wc:ssäkin. Alemmassa kuvassa näkyy liidunvärisen Res-Coverin struktuuri ja värikin oikeampana kuin ylemmässä kuvassa harmaiden laattojen kanssa.

Alakerta / WC: Lattia Piemme moder k11 dgrey 45x45 ja seinät Piemme moder k9 grey 45x45 Kaakelikeskuksesta. Takaseinään ostin Tallinnasta blingblingihtävän tapetin (kuvassa oikealla). Luonnossa tuo alempi harmaa laatta on vähän tummempi harmaa. Lopultakin löysin ihan perusharmaan. Ei taita vihreään, beigeen, ruskeaan, punaiseen, lilaan, ei mihinkään. On vaan harmaa. Olen kuskannut sitä mukanani joka valossa ja verrannut varmaan 50 muuhun laattaan ja se vaan on ja pysyy harmaana. Jes!

Alakerta / saunan kylpyhuone: samat kuin wc:ssä. Tumman harmaa lattia ja harmaa seinälaatta, Piemme Moderia molemmat.

Makuuhuone, lapsen huone ja alakerran vierashuone ovat vielä lattioitta, mutta niihin tulee joku suht huokea laminaatti ja niiden valinnan uskoisin tapahtuvan ihan helposti, joten siitä en huolta ole kantanut. Kun on inspiraatiofiilis, niin käyn ne valitsemassa. Samoin tapahtuu eteisvaraston ja kodinhoitohuoneen lattioiden laatoille. Ne käyn nykäisemässä jostain alelaarista kun inspiraatio iskee.

Huh huh! Ylivoimaisesti koko rakennusprojektin vaikein savotta on nyt suoritettu. Ja nyt kun noita pintoja katsoo, niin itsekin ihmettelee, että mikä siinä muka oli niin vaikeaa. Etenkin kun tuon kummoisempia virityksiä ei edes saatu aikaiseksi, harmaata ja valkoista, vähän koivua. Ei voinut olla niin vaikeaa! :D  En tiedä, sitä se kuitenkin oli. Big time. Onneksi on nyt ohi!

Ovi kiinni, ostolämmin. Ja vuosipäivä!

Tänään 17.4. on tasan vuosi siitä, kun idea yhteisestä tontista ja taloprojektista syntyi. Kippis sille ja onnea 1-vee projektille, josta toivottavasti tulee reilusti alle 2-v projekti :)

Meillä ehtikin pihatie olla autolla ajettava hetken, mutta tällä viikolla tuli hetki, jolloin se vielä kerran riipaistiin auki. Tällä kertaa ihan "päätieltä" asti, naapureiden iloksi. Helsingin seudun energiayhtiö Helen kävi asentamassa kaukolämpöputket. Nyt kaukolämpövesi kiertää U-käännöstä putkissa jo suhisten molempien talojen kellareissa ja odottaa kytkentää lattialämppäreihin ensi viikolla.

Sisäseinät on muutamia kattoa hipovia harkkorivejä vaille valmis molemmissa taloissa ja talo Sinisen puolella on Mario Bros -henkiset ilmaistointiputket jo valmiit. Punaisen puolella niitä aletaan asentaa tänä viikonloppuna.

Talo Sinisen puolella työvoimaan on liittynyt Super-Pappa ja roilotukset ja seinäpintojen tasoitukset aputiloissa on alkaneet tapahtua vauhdilla. Punaisen puolella talon isäntä itse ahkeroi seinien ja kohta kattojen alaslaskujen kanssa.

Itse ajattelin korkata "oikeat" raksahommat tänä viikonloppuna ja käydä liippaamassa tasoitteet lämpimän sisävaraston seiniin. Se voi olla, että urani seinien tasoittajana on lyhyt ja äkäinen ;)

Viikolla herra Punainen ahkeroi myös parvekkeen kanssa ja pikkuhiljaa sekin alkaa valmistua. Kävin uhkarohkeasti jo seisoskelemassa väliaikaisten vanerien päällä ja fiilistelemässä parvekkeen tunnelmaa :) Siitä tulee lempipaikkani!

Raksarouvat tallinnassa: väliovia ja kivilaattoja

Raksarouvat Sininen ja Punainen ryyditettynä kolmannella samassa raksavaiheessa olevalla sukulaisdaamilla suihkasivat eilen lahden yli Tallinnaan tutkistelemaan ensisijaisesti sisäovia, mutta muitakin raksatarvikkeita oli tarkoitus aikataulun puitteissa käydä katselemassa.

On aikoihin eletty, kun naisten Tallinnan reissulla ei syödä, hädintuskin kolaa juodaan ja painetaan tukka tötteröllä moottoritietä rautakaupasta toiseen.

Matkan varsinainen tarkoitus oli käydä Haapsalun Uksetehaan Tallinnan myymälässä katsomassa livenä väliovia. Olimme pyytäneet heiltä jo tarjouksen sähköpostitse ja hintapuoli näytti erittäin hyvältä. Emme kuitenkaan hirvinneet lähteä monen tonnin ovipottia hommaamaan näkemättä niitä ensin. Showroom löytyikin helposti alle 10 minuutin automatkan päästä satamasta ja pääsimme hipelöimään ovia rauhassa. Ja voi kuinka kauniita ne olivatkaan! Palvelu pelasi ja kävimme vielä Reinin, myymälän päällikön kanssa tarpeet ja tilauksen läpi.

Samalla pääsimme myös valitsemaan ovenkahvat ja wc-ovien lukot. Niitä on myymälässä paljonkin, mutta nettisivuilla niitä ei esitellä. Karmi- ja kynnysvaihtoehdotkin tuli käytyä läpi ja nyt ymmärrän mitä ne kaikki kummallisuudet, joita reilu kuukausi sitten jo blogissa äimistelin ovat.

Erityisen hieno oli piilotiiviste (vai mikä lie sen oikea nimi onkaan) oven alahelmaan. Jos oven haluaa tiiviinä, mutta ilman jalkalistaa voi siihen asentaa alahelmaan oven sisään systeemin, joka työntää kumisen helman alas kun ovi suljetaan ja vetää sen ylös kun ovi avataan. Magic!

Ja mikä hienointa, on kaikki ovimallit saatavissa huultamattomina eli niin, että ovi uppoaa kokonaan karmin sisään. Oviin saa myös piilosaranat, jolloin oven pinta on täysin sileä ja seinän tasossa. Kaikista ovimalleista saa myös liukuovet jos sellaisia tarvitsee samassa ovikuosissa.

Itse olin päätökseni ovista jo tehnyt ja vahvistan tilauksen Reinin lähetettyä päivitetyn tarjouksen. Rouva Sininen meni sen sijaan päästään pyörälle ja jo kerran valkoiset ovet valittuaan jäi pyörimään tammiviiluovin ihmeelliseen maailmaan. Naapurissa siis tarvitaan vielä aikalisä ovimallien kanssa. Sukulaisraksadaami sen sijaan vasta nyt tällä käynnillä lämpeni Haapsalun oville ja on taas puolestaan innostunut mustaksi maalatuista ovista ja niitäkin sieltä saa, joten jokaiselle löytyi jotakin.

Oviliikkeen jälkeen käänsimme auton nokan kohti rautakauppoja ja toiveena oli löytää mm. mosaiikkilaattoja edullisesti. Kaikkea ja vähän päälle tuntui Suomen hintoja huokeammalla löytyvän, mutta valikoima on niin laaja ja ilman kunnollista ostoslistaa sitä vaan pyörii hyrränä ympyrää eikä osaa mitään ostaa.

Mukaan tarttui kuitenkin 6 neliötä luonnonkivimosaiikkilaattaa talo Punaisen wc:n ja kylpyhuoneen lattiaan. Suomessa hintaan 81 euroa/neliö, Tallinnassa 35 euroa/neliö, muutama rulla tapettia, sukulaisraksadaamille 2 Franken teräsallasta hintaan 20 euroa ja itselleni naisen käteen sopiva söpö ruuvinväännin. Sellaista varmasti naisihminen jossain vaiheessa raksailussa tarvitsee. Täysi heräteostos siis. Mutta kun halvalla sai... sanoi Sulo Vilenkin.

Ovet tuli siis valittua, tai ainakin päätös tehtyä, että Haapsalun tehtaalta ne tulevat ja todettua, että tarvikkeissa kyllä säästäisi pitkän pennin Virosta haettuna, mutta se vaatii täsmäiskun kunnon ostoslistan kanssa. Kaihertamaan jäivät mm. nämä led-ulkovalopollarit, alle 30 euroa kappale. Meidän yhteiselle pihatielle kun sellaisia tarvittaisiin pitkälti toistakymmentä kappaletta. Ehkä vielä palaamme rikospaikalle...

Kotimatkalla Tallinkin ala cartessa oli yllättävän erinomainen ruoka, tai sitten olimme vain sudennälkäisiä ja keli kruunasi tuloksekkaan raksarouvapäivän.

Ainiin, käytiin me tietenkin Super Alkossa hakemassa raksajuomaa, mutta se lienee sanomattakin selvää :)

Hermo menee, osa 99: valaistus

Mitä sitä naisihminen muuta pääsiäislomallaan tekisi, kuin menettäisi hermonsa omakotitalon valaistuksen kanssa.

Meidän huushollissa rouva suunnittelee ja herra toteuttaa. Tämä koskee nähtävästi myös niitä kohtia suunnittelussa, johon liittyy sähköä. Ja itse olen sähköhommissa tasoa "tulee pistorasiasta", joten oddsit sille, että valaistuksen pähkiminen menisi sujuvasti oli aika huonot. Todettakoot nyt selvyydeksi, että toki talon sähkösuunnittelu ja urakointi on tehty ja tehdään ammattilaisten voimin :D

Piirrätimme jo syksyllä perus valaistussuunnitelman suunnittelijalla, mutta jotenkin a) siinä vaiheessa aiheeseen ei vielä ihan detaljitasolla jaksanut keskittyä, oli liian aikaista ja b) suunnittelijan kanssa ei vaan kemiat kohdanneet. Nyt kun valaisinten valinta on käsillä kaivoimme nuo suunnitelmat ja jäljelle jääneen budjetin esiin ja totesimme, että eivät kohtaa. Valaistussuunnittelijan ehdottama setti valaisimia kustansi noin 11 000 euroa. Huh! Sittemmin tinkasin Netraudasta vastaavan määrän ja tyypit valaisimia (ledejä olivat kaikki) ja päästiin noin 6000 euroon. Huh! Puoleen tuosta pitäisi vielä päästä. Tässä on jo kertaalleen karsittu suunnitelma. Tuosta pudoin vielä 4-5 lamppua pois.

Eli eikun sorvi kauniiseen käteen itse setvimään valaistuksen saloja. Ja minkä juoksuhiekan löysinkään. Naamaan lämähtää watit, voltit, lumenit, kelvinit, CRI-luvut, IP-luvut, muuntajat, liittimet ja himmentäminenkin onnistuu TRIAC-himmentimellä ENSIO-puolelta. Anteeksi mitä?

Tuon viidakon selvittäminen siihen vaiheeseen, että osaa valita budjettiin sopivat lamput oikeisiin paikkoihin, oikeina määrinä, kivan näköisinä ja niin, että sähköurakoitsija ei huutonaura selällään kun läväytän setin tuikkuja eteen on ollut hieman haastavaa. Toki apuja alkuperäisestä suunnitelmasta on saanut, mutta tuo lamppujen lukumäärän vähentäminen ja yhden valaisimen tehon nostaminen budjettisyistä on tuottanut pään vaivaa.

Olen vaihtanut suurimman osan led-spoteista pyöreisiin led-paneeleihin. Alunperin suunnitelman spoteissa oli watteja 4-6 ja lumeneita 300-550 ja led-paneleissa watteja on 12-20 ja lumeneita 800-2000. Tällä logiikalla järkeilin, että määrän voi pudottaa lähes puoleen. Paneelien ja hyvien spottien hinta pyörii lähes samassa eli noin 55-70 euroa. Täältä kotomaasta ostaen siis.

Led-paneelit näyttävät tältä:

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli jos jonkinlaista erilaista valonlähdettä ja olen sitäkin listaa yksinkertaistanut. Tehdään yleisvalo koko huusholliin samoilla pyöreillä paneleilla. Budjettikompromissin nimissä tällä hetkellä suunnitelma on se, että yläkerran yleisvalo tehdään kalliimmilla himmennettävillä kotimaasta hankittavilla led paneeleilla ja alakerran valaistus toteutetaan Saksasta tilattavilla led-paneeleilla. Tilasin testilamput (4w, 400lm), jotka sähköurakoitsijamme hyväksyi, mutta niissä valoteho oli vielä liian pieni. Nyt odottelen vielä testilamppua tuosta 20w tuotteesta. Jos se on soiva peli, niin niitä sitten alakertaan. Saksasta tilaten niiden hinta jää alle 25 euroa kappale.

Siihen souvinkiin, että lähtisin etsimään valojen runkoja, muuntajia ja led-spotteja erikseen en edes lähtenyt. Yritin tuota reittiä selvittää, mutta aivot menivät suoraa viivaa jo ennenkuin olin päässyt puoliväliin selvitystyössäni.

Vaatehuoneisiin, varastoihin, kodariin yms. tiloihin ajattelin alunperin ihan perus halogeenilamppua, mutta jos tuo 20w paneeli osoittautuu hyväksi, niin miksei laita sitä samaa sitten noihinkin tiloihin. Luulisi yhden tuollaisen tuikun riittävän, kun valotehoa siitä sanotaan irtoavan 2000 lumenia. On siinä 2 neliön vaatehuoneessa sitten valoa kansalle. Meniköhän överiksi?

Miten musta tuntuu, että joku kohta kysyy, että perustanko sairaalan leikkaussaleja parhaillaan tai, että pimeää tulee kuin mörön **siissä. Tämä on juurikin se tunne kun rämpii sysimetsässä ilman valoa (haha!) tämän projektin kanssa. Ihan ulalla, hulluksi tulee!